Hämeenkyrön seurakunnan kirkkoneuvosto ei antanut äänestyksen jälkeen lupaa Pride-tapahtuman järjestämiselle seurakunnan maille kirkon lähelle

Hämeenkyrön seurakunnan kirkkoneuvoston kokouksessa tiistaina 7. toukokuuta on jouduttu äänestämään kesällä Hämeenkyrössä järjestettävän Pride-tapahtuman pitopaikasta. Tapahtuman järjestäjät kaavailleet pitopaikaksi lähellä kirkkoa tien toisella puolen museon lähellä olevaa lippumäkeä. Kunnan puolella yhteyshenkilönä toiminut hyvinvointikoordinaattori ei tiennyt, että alue on seurakunnan omistama, kun hän on sopinut asioista järjestävän tahon kanssa. Lippumäkeä ei kaiketi yleisemminkään mielletä erityisemmin seurakunnan alueena. Kirkkoneuvoston kokouksessa Eero Norokorpi tehnyt vastaesityksen, että seurakunta ei anna lupaa tälle paikalla bride-tapahtumaan. Näin on äänestettty.

PÄÄTÖSESITYS:
Seurakunta antaa luvan tapahtuman pitämiseen lippumäellä
PÄÄTÖS:
Eero Norokorpi teki vastaesityksen, että lupaa ei anneta tapahtuman pitämiseen lippumäellä.
Äänestys:
Päätösesityksen puolesta äänestivät Jorma Pitkänen, Pekka Hakala ja Jaana Järvenpää

Vastaesityksen puolesta äänestivät Eero Norokorpi, Hannele Nordfors, Kirsti Korhonen, Eelis
Mäkipää ja Päivi Luumi.
Tyhjää äänesti Ari Ilottu.
Vastaesitys voitti äänestyksen, joten kirkkoneuvosto päätti, että lupaa ei anneta tapahtuman
pitämiseen lippumäellä.

OHEISENA KOPIOTA KIRKKONEUVOSTON KOKOUKSEN PÖYTÄKIRJOISTA ASIASTA

89 § HÄMEENKYRÖN PRIDE-TAPAHTUMAN JÄRJESTÄMISPAIKKA
ESITTELIJÄ: Kirkkoherra Jorma Pitkänen
TAUSTA
Hämeenkyrössä järjestetään Pride-tapahtuma 14.6. Kirkkoherran oli pyydettynä paikalla tapahtumapaikkaan liittyvässäkeskustelussa 29.4. kirjastossa, jossa olivat läsnä kunnan puolelta hyvinvointikoordinaattori sekä kunnanjohtaja sekä tapahtuman vastuuhenkilöistä MirkaLöf ja Riikka Viljanen. Minun lisäkseni seurakuntaa edusti KV:n pj. Heikki Uusitalo. Asia on
moniulotteinen ja herättänee voimakkaita tunteita, päätetään asiassa mitä tahansa. Niihin onlupa ja tämä realiteetti on hyväksyttävä.

KOKOUS KIRJASTOSSA
Järjestäjät toivat tapahtumasta esiin seuraavaa: Kyseessä on lapsille, nuorille ja perheille suunnattu tapahtuma, joka on tarkoitus toteuttaa piknik-muodossa museon takana olevalla lippumäellä. Järjestäjät haluavat, että tilaisuuteen tulijat voivat tulla nähdyksi sellaisina kuin ovat ja voivat tuntea olonsa tervetulleeksi ja turvalliseksi. Tilaisuuden tarkoitus ei ole ”käännyttää”
ketään. Kunnan nuorisovaltuusto tukee tapahtumaa, ja sen puhujaksi on lupautunut kansanedustaja Lotta Hamari. Tilaisuuden kulusta kerrotaan lähemmin Mirka Löfin ja Riikka Viljasen
lähettämässä viestissä (Liite).
Tapahtumapaikkaa on järjestäjien mukaan etsitty ja mietitty, mutta hyvää vaihtoehtoa ei ole eri syistä löytynyt. Järjestävän tahon ja kunnan edustajien mukaan nyt ehdotettuun seurakunnan omistamaan paikkaan on päädytty, koska ”se on paras huonoista vaihtoehdoista”. Museon seutu on koettu neutraaliksi paikaksi. Se tarjoaa myös WC-tilat ja jonkun verran suojaista sisätilaa. Vaikka kirkko on tapahtuma-alueen vieressä, tarkoitus ei ole provosoida. Museon seinään ei esim. ole tarkoitus kiinnittää mitään lippuja tai banderolleja. Keskustelussa kävi ilmi,että kunnan puolella yhteyshenkilönä toiminut hyvinvointikoordinaattori ei tiennyt, että alue on seurakunnan omistama, kun hän on sopinut asioista järjestävän tahon kanssa. Lippumäkeäei kaiketi yleisemminkään mielletä erityisemmin seurakunnan alueena.

MITEN SEURAKUNNAN OLISI TOIMITTAVA?

Miten asiaan nyt sitten tulisi suhtautua seurakunnan ja kristillisen uskon näkökulmasta? Minulta tiedusteltiin helmikuussa, haluaisiko seurakunta olla Pride-tapahtumassa mukana. Vastasin kyselijälle, että alustava orientaatio on se, että seurakunta ei olisi tässä mukana, sillä tapahtumassa mentäisiin selvästi seurakunnan perustehtävän ulkopuolelle. Osallistuminen synnyttäisi myös jännitteitä seurakunnan keskuudessa. Itselläni asiaan liittyi myös teologisia kysymyksiä, joskin tiedostin, että asiasta ajatellaan eri tavoin. Tämä vastaus riitti kyselijälle.
Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan kysymys osallistumisesta vaan siitä, kielletäänkö toisilta mahdollisuus järjestää tapahtuma meidän alueellamme, jossa vietetään silloin tällöin muitakin
julkisia tapahtumia. Tämä ero on syytä ottaa huomioon. Tilaisuus on myös kaiketi aivan eri koko luokkaa kuin isojen kaupunkien tapahtumat, ennakkoarvioiden mukaan todennäköisesti muutamia kymmeniä. En pidä tapahtuman järjestämistä lippumäellä uhkana seurakuntamme työlle enkä näe tätä myöskään suurena periaatteellisena kysymyksenä. Se, että antaisimme tapahtuman toteutua esitetyllä tavalla, ei merkitse sitä, että allekirjoittaisimme kaiken, mitä sateenkaariväen piirissä pidetään esillä. Kyse olisi vastaantulosta syntyneessä tilanteessa.
Mielestäni meidän tulee ajatella myös seurakuntamme visiota. Siinä todetaan, että ”jokainen
ihminen on helmi”. ”Kerromme Jeesuksen rakkaudesta”. ”Tarjoamme tukea elämän kaikissa vaiheissa, arjessa ja juhlassa”. Sanomme, että ”seurakunta on paikka juuri sinulle olla, etsiä,
uskoa ja toimia”. Miltä tämä kuulostaisi etsijöiden, kyselijöiden ja seksuaalivähemmistöjen korvissa, jos eväämme tapahtuman järjestelijöiltä ja kunnalta tulleen pyynnön tilanteessa, jossa he ovat pyrkineet etsimään muitakin paikkoja, mutta eivät ole parempaa löytäneet. Se olisi tylyn oloinen viesti, joka herättäisi monissa mielipahaa eikä ainakaan kutsuisi heitä seurakunnan yhteyteen. Realismia on toki sekin, että luvan antaminen tapahtumalle herättäisi sekin osassa seurakuntalaisista hämmennystä. Oma käsitykseni on, että kirkon työn varsinaisen päämäärän kannalta – johtaa ihmisiä Vapahtajan luo – vastaantulo eli luvan myöntäminen olisi syntyneessä tilanteessa parempi ratkaisu kuin tiukka ehdottomuus.
On olemassa myös julkisen kohun vaara, jota yksikään kirjastossa pidettyyn kokoukseen osallistunut ei toivonut. Niin seurakunnan kuin järjestävän tahon puolelta löytyy varmaan myös
”haukkoja”, jotka ovat valmiita tekemään asiasta suuremman kuin aihetta olisi. On myös paikallaan todeta, että nyt ei olla antamassa pysyvää lupaa. On myös varsin todennäköistä, että
järjestävä taho etsii vastaisuudessa parempaa paikkaa tapahtumalle – tämähän vaihtoehto on
”huonoista vaihtoehdoista paras.”
Asia on kaiken kaikkiaan moniulotteinen ja hankala, ja päätös tullee herättämään seurakuntalaisissa mielipahaa, päätetään tässä kummin tahansa. Tässä voi vain toivoa erilaisten mielipiteiden ja näkemysten sietämistä kaikilta seurakuntalaisilta ja kuntalaisilta. Kokonaisharkinnan valossa olisin tässä tilanteessa valmis sallimaan tapahtuman pitämisen lippumäellä.
PÄÄTÖSESITYS:
Seurakunta antaa luvan tapahtuman pitämiseen lippumäellä
PÄÄTÖS:
Eero Norokorpi teki vastaesityksen, että lupaa ei anneta tapahtuman pitämiseen lippumäellä.
Äänestys:
Päätösesityksen puolesta äänestivät Jorma Pitkänen, Pekka Hakala ja Jaana Järvenpää