Muuten nuo paukut ja jyrinä kuuluu tänne Timiinkin muutaman kilometrin päästä.
Hämeenkyrön elinympäristölautakunnan lupajaosto lupaviranomaisena on antanut päätöksensä kuuluttamatta hakemusta julkisesti, varaamatta asianosaisille tilaisuutta tehdä muistutuksia sekä pyytämättä lausuntoja muilta viranomaisilta
Hämeenkyrön kunnan elinympäristölautakunnan lupajaosto ei kokouksessaan 22.11.2022 myöntänyt Hämeen Kuljetus Oy.lle pitempää aikaa kallion louhintaan ja siihen liittyviin tehtäviin. Hämeen Kuljetus on anonut muutosta asiaan ja Vaasan hallinto-oikeus on julkaissut verkkosivuillaan hallnto-oikeuden pätösksen tästä valituksesta: Valitus ympäristölupa- ja maa-aineslupa-asiassa/maa-aines– ja ympäristölupahekemuksen muuttamisanomus koskien kallion louhintaa, murskausta, räjäytyksiä ja poraamista. Valittajana ollut tämä Hämeen Kuljetus Oy ja kunta julkaissut kuulutuksen tästä sivuillaan. Hämeen kuljetuksen paikka sijaitsee kolmostien uuden ohitusväylän Mahnalan ja Hämeenkyrön liittymästä koillista kohti muutaman kilometrin päässä. Hanhijärven uusi teollisuusalue ja Paskolampi on siinä lähellä.
Hämeen Kuljetus Oy hakenut lupamääräyksen kohdan muuttamista, että näitä toimintoja saisi suorittaa 1.8.-30.6 välisenä aikana, voimassa olevan lupamääräyksen mukaan näitä rjäytyksiä ynnä muita saa suorittaa 16.8.- 31.3. välisenä aikana. Elinympäristölautakunnan lupajaoston hakemuksen perusteluineen, kaava ei salli lintujen pesimisrauhan rikkomista toiminta-ajalle 1.4. -15.8 välisenä aikana.
Hämeen Kuljetus on vaatinut ensisijaisesti, että lupajaoston päätöstä muutetaan hakemuksen mukaisesti siten, että näitä toimenpiteitä saa suorittaa muulloin, kuin 1.7 – 31.7. välisenä aikana. Valittaja toissijaisesti, että lupajaoston päätös kumotaan asia paliutetetaan uudelleen lupajoastossa käsiteltäväkisi. Näin on käynytkin Vaasan Hallinto-oikeuden päätöksen osalta ja siihen on perusteltu monta asiaa, jotka kaikki löytyvät tämän jutun lopusta kopiona hallinto-oikeuden asiakirjoista asiasta.
Lupajaoston päätökset olleet hallinto-oikeuden mukaan kovin puuttellisia
Hallinto-oikeuden papereissa muun muassa vedotaan ja santaan seuraavaa. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole täsmennetty, mitä lintuja maa-aluella pyritään suojelemaan. Lupahakemuksia varten tehdyssä selvityksessä alueella ei ole havaittu erityisesti suojeltavia lintulajeja tai luonnonsuojelunlain mukaisia pesäpuita. Metsästysyhdistys Vasa ry esitti muistutuksessaan vuonna 2020 alkuperäisen maa-aines- ja ympäristölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä alueen läheisyydessä olevan metsojen soidin- ja lisääntymisaluetta ja vaati pesimäajan rauhoittamista lupamääräyksin. Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 6 lukua ei sovelleta metsästyslain
5 §:ssä tarkoitettuihin riistaeläimiin, joihin metso kuuluu. Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa väitetään, että kaava ei salli lintujenpesimärauhan rikkomista. Päätöksessä ei ole täsmennetty, mihin kaavaan siinä viitataan.
Voidaan arvioida, että metsot tulevat sietämään kivenottotoimintaa.
Valituksenalaisessa päätöksessä on yleisellä tasolla viitattu luonnonympäristön suojeluun täsmentämättä, mitä luonnonarvoja toiminta-aikoja koskevalla rajoituksella pyritään suojelemaan. Tällainen perustelu ei täytä hallintolain 45 §:ssä säädettyä viranomaisen velvollisuutta perustella päätöksensä. Nämä kaikki löytyy tämän jutun lopusta.
OHEISENA KOPIOTA ELINYMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN LUPAJAOSTON AIKAISEMMASTA PÄÄTÖKSESTÄ JA SEN JÄLKEEN PERUSTELUT HALLINTO-OIKEUDELTA, ETTÄ MIKSI LUPAJAOSTON PITÄÄ OTTAA ASIA UUDELLEEN KÄSITELTÄVÄKSI
Hämeenkyrön elinympäristölautakunnan lupajaoston kokouksen pöytäkirja päätöksestä
Hämeenkyrön elinympäristölautakunnan lupajaoston kokouksen 22.11.2022 pöytäkirjan pykälä:
§ 50 Maa-aines- ja ympäristölupahakemuksen muutosanomus; Hämeen Kuljetus Oy, Suosaari 108-432-4-13
Valmistelija
Noora Kalliomäki, ympäristötarkastaja
Kuvaus
Hämeen Kuljetus Oy:lla on ympäristölautakunnan 24.6.2020 § 35 myöntämä ympäristölupa (yhteislupa).
Luvan hakija on hakenut vuotuiseksi toiminta-ajaksi 1.8 – 30.6. välistä aikaa, eli kallion louhintaa, ja siihen liittyvää murskausta, räjäytyksiä, poraamista ja rikotusta ei suoritettaisi 1.7 – 31.7 välisenä aikana. Alueen saatava kiviaines on korkealaatuista ja soveltuu valtakunnallistesti vaativiin infrakohteisiin, lisäksi toiminta-alue on etäällä häiriintyvistä kohteista ja sijoittuu pääosin Pirkanmaan maakuntakaavassa EOk-merkinnän alueelle (kiviaineshuollon kannalta tärkeä alue). Edellä mainittujen asioiden perusteella haetaan laajempaa vuotuista toiminta-aikaa.
Päätösehdotus
Esittelijä
Noora Kalliomäki, ympäristötarkastaja
Elinympäristölautakunnan lupajaosto ei myönnä lupaa lupamääräysten kohta 9 aikataulun muutokselle. Kaava ei salli myöskään lintujen pesimärauhan rikkomista.
Toimintaa ajalla 1.4.-15.8. koskeva kielto on luonnonympäristön, lintujen pesimäajan ja soidinajan (huhti-toukokuu) turvaamiseksi sekä ympäristön viihtyisyyden takia perusteltua. Lisäksi toiminnan rajoittamisessa noudatetaan yritysten yhdenmukaista kohtelua Hämeenkyrön alueella. Toimintaan liittyvää kuormausta ja kuljettamista voi suorittaa vuoden ympäri ja tarvittaessa myös lauantaisin. (Lupamääräys 9)
Luonnonsuojelulaki § 39 ja EU:n lintudirektiivi 79/409/ETY suojaavat lintujen pesintöjä. Pesät ovat rauhoitettuja, eikä pesintää saa häiritä. Häirintäkielto koskee myös toimintaa, jonka tarkoituksena ei ole pesinnän häiritseminen. Pesäpaikkauskollisilla lajeilla, jotka käyttävät samaa pesää tai pesäpaikkaa vuodesta toiseen, pesinnän suoja on ympärivuotinen. Vuodesta toiseen käytössä olevia pesiä ei saa talvellakaan rikkoa tai muuttaa pesäpaikkaa siten, ettei pesiminen enää onnistu. Myös eläinsuojelulaki suojaa emoja ja poikasia kärsimykseltä, jota pesinnän häiritseminen voi aiheuttaa. Lintuja voi pesiä lähes kaikkialla, ja pesää on usein vaikea havaita ajoissa.
Päätös
Päätösehdotus hyväksyttiin.
Tiedoksi
Hämeen Kuljetus Oy
Muutoksenhaku
Tähän päätökseen haetaan muutosta hallintovalituksella
Perusteluja, että miksi pitää lupajaoston ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi
Valituksenalaisessa päätöksessä on viitattu luonnonsuojelulain 39 §:n mukaisiin rauhoitussäännöksiin ja lintudirektiiviin yleisellä tasolla.
Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole täsmennetty, mitä lintulajeja lupamääräyksellä pyritään suojelemaan, mitä lintulajeja alueella esiintyy tai miksi alue on katsottu lintujen pesinnän kannalta merkittäväksi ympäristöksi.
Lupahakemusta varten tehdyissä selvityksissä alueella ei ole havaittu erityisesti suojeltuja lintulajeja tai luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaisia pesäpuita.
Alkuperäisen ympäristölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä alueen läheisyydessä havaittiin sääksen tekopesä, jossa oli pesitty viimeksi vuonna 1999. Pesän rakentaja, rengastaja Luomuksen rengastustoimistosta kävi tarkastamassa pesäpaikan 9.11.2019. Tekopesässä ei ollut pesitty ja puut oli hakattu pesän ympäriltä. Rengastajan mukaan paikka ei ole enää sääkselle sopiva pesäpaikka. ELY-keskuksen ylitarkastaja totesi sähköpostitse 16.6.2020, että Luomuksen 15.6.2020 antama lausunto on ELYkeskuksen puolesta riittävä selvitys pesän soveltumattomuudesta sääksen pesintään, eikä asiasta tarvitse pyytää erikseen ELY-keskuksen lausuntoa.
Metsästysyhdistys Vasa ry esitti muistutuksessaan vuonna 2020 alkuperäisen maa-aines- ja ympäristölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä alueen läheisyydessä olevan metsojen soidin- ja lisääntymisaluetta ja vaati pesimäajan rauhoittamista lupamääräyksin. Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 6 lukua ei sovelleta metsästyslain
5 §:ssä tarkoitettuihin riistaeläimiin, joihin metso kuuluu. Näin ollen, jos valituksenalaisessa päätöksessä lintujen pesimä- ja soidinajan turvaamisella on viitattu metsoon, päätös on perustunut väärän lain soveltamiseen. Riistalajien rauhoitus perustuu metsästyslain 36 §:ään, joka kieltää riistaeläinten häiritsemisen niiden ollessa sellaisella alueella, jolla asianomaisella ei ole 3 (11)
kyseisen riistaeläimen metsästämiseen metsästysoikeutta tai metsästyslupaa sekä metsästyslain 37 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä.
Metso on lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji. Direktiivin liitteen I lajien elinympäristöjen suojelu on järjestetty ensisijaisesti siten, että jäsenvaltiot ovat osoittaneet näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet (Special Protection Area, SPA, Suomessa Natura 2000 –
alueverkosto). Toiminnan vaikutusalueella ei ole Natura 2000 -alueita.
Metsojen soidinpaikat ovat varsin pysyviä, ja koiraat ovat uskollisia kerran valitsemilleen soidinpaikoille. Valtakukon menehtyessä soidinkeskus voi kuitenkin siirtyä uuden koiraan reviirille tai esimerkiksi avohakkuun seurauksena metsän reunaan. Soidinpaikkoja on havaittu usein sijoittuvan lähelle voimalinjoja, harvaan käytössä olevia passiivisia rakennuksia tai metsäautoteitä. Oikeuskäytännössä esimerkiksi tuulivoimaloita on voitu yleiskaavassa sijoittaa noin 200–300 metrin etäisyydelle metsojen soidinalueesta (KHO 20.2.2017 taltio 697). Myöskään ratkaisussa KH16.5.2017 taltio 2318 metson tai teeren soidinalueet eivät olleet peruste rajoittaa ympäristöluvan lupamääräyksissä vilkkaan ampumaradan toimintaaikoja metson tai teeren soidinajan tai muun alueella havaitun linnuston vuoksi. Voidaan arvioida, että metsot tulevat sietämään kivenottotoimintaa.
Alueella on myös muita sopivia paikkoja, joihin soidinkeskus voi metson soidinkäyttäytymisen perusteella siirtyä. Oikeuskäytäntö ei tue toimintaaikojen rajaamista metson soidinaikojen perusteella. Metson soidinaika on huhti-toukokuussa, joten toiminnan rajaaminen loppukesästä 1.–15.8. ei osu lähelle metson soidinaikaa.
Valituksenalaisessa päätöksessä on yleisellä tasolla viitattu luonnonympäristön suojeluun täsmentämättä, mitä luonnonarvoja toiminta-aikoja koskevalla rajoituksella pyritään suojelemaan. Tällainen perustelu ei täytä hallintolain 45 §:ssä säädettyä viranomaisen velvollisuutta perustella päätöksensä.
Säännöksen mukaan perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Alkuperäisen ympäristölupahakemuksen yhteydessä vuonna 2020 laaditun luontokatselmuksen mukaan ottoalueelle on aiemmin tehty POSKI-projektiin liittyen luontoarvojen inventointia Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Pirkanmaan liiton toimesta ( 2015). Tämän pohjalta alue on luokiteltu maa-ainesten ottamiseen soveltuvaksi alueeksi. Luokittelu tarkoittaa sitä, että alueen luonto- ja maisema-arvot ovat kartoitettuja ja niiden kannalta alue soveltuu maa-ainesten ottamiseen. Kohteella on inventoitu olevan
tavanomaista kalliometsää ja sisämaan avointa laakeaa kalliota. Kohteella ei ole havaittu olevan luontoarvoja.
Lainvoimaisen ympäristölupapäätöksen lupamääräyksen 9 perusteluissa (sivu 16) on viitattu lehtohopeatäplän (Boloria titania) huomioimiseen.
Lehtohopeatäplän lentoaika Suomessa on kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle.
Suomen lajien uhanalaisuuden arvioinnissa vuodelta 2019 sen uhanalaisuuteen 4 (11) johtaneet syyt ovat metsien puulajisuhteiden muutokset, kuloalueiden väheneminen ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Alkuperäistä ympäristölupahakemusta koskevassa ELY-keskuksen lausunnossa todetaan, että hankealuetta lähimmät tiedossa olevat luontokohteet ovat erittäin uhanalaisen perhoslajin lehtohopeatäplän elinympäristöjä hankealueesta pohjoiseen noin 1,2 kilometrin etäisyydellä sekä hankkeen valumavesien purkautumisreitin varrella Mäyräässä. Kunnan ympäristötarkastaja on kertonut
sähköpostitse tehneensä maastokäynnin 2.6.2020 hankealueella ja
havainneensa mahdollisesti lehtohopeatäpläperhosen. Ympäristötarkastaja on tämän vuoksi ollut yhteydessä ELY-keskukseen, kysynyt ohjeistusta ja tiedustellut perhosen tapaamisen todennäköisyyttä. Kiinteistön Suosaari
pohjoispuolella on lehtohopeatäpläperhosen esiintymispaikka, ja siten havainto on ELY-keskuksen mukaan saattanut olla oikea. Luontoselvityksessä asiaa ei ole käsitelty.
Hakija on teettänyt perhosselvityksen Tampereen hyönteistutkijain seurary:llä. Perhosselvityksen on kirjoittanut seuran puheenjohtaja
mukaan kyseessä ei ole ollut lentohopeatäpläperhonen.
kertoo olevansa hyvin selvillä lehtohopeatäpläperhosen esiintymästä ja elinpaikkavaatimuksista Hämeenkyrössä ja Ylöjärvellä. Toteaa lausunnossaan, että ottamisalue ei ole lehtohopeatäplälle soveltuvaa elinympäristöä, eikä kallioaineksen otto suunnitellussa laajuudessa joka tapauksessa vaikuta lehtohopeatäplän esiintymään Hämeenkyrössä.
Yleisesti hyönteisten, kuten perhosten, ei tiedetä häiriintyvän sellaisesta melusta, mitä kiviainesten ottamisesta voisi aiheutua minään vuodenaikana.
Korkeintaan pölyllä voi olla vaikutuksia hyönteisiin. Yleisesti tunnetaan kuitenkin, että pölyn määrä vähenee eksponentiaalisesti siirryttäessä emissiolähteestä poispäin. Ottamisaluetta ympäröi laaja metsävyöhyke, joka itsessään estää pölyn kulkeutumista. Yleisesti kiviainesten otosta saatujen kokemusten perusteella voidaan objektiivisesti katsoen varmistua siitä, että asianmukaisesti toteutetun ottamistoiminnan pölypäästöt eivät mitenkään voi levitä puustoisen alueen läpi yli kilometrin päähän ottamisalueesta ainakaan siinä määrin, että niillä voisi olla havaittavissa olevia vaikutuksia hyönteisten elinolosuhteille. Kyseinen laji suosii elinympäristönään paahteisia puoliavoimia metsämaastoja, metsänreunoja ja aukioita, missä pölyämistä esiintyy luonnostaan. Kivenlouhinnan toiminta-aikoja koskeva rajaus ei siten vaikuta lehtohopeatäplän suojelutasoon tai lajin uhanalaisuuden arvioinnissa mainittuihin uhkatekijöihin. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole tuotu esiin
muita lajeja, joiden suojelemiseksi pesimäajan rajaaminen toiminta-aikojen ulkopuolelle voisi olla tarpeen. Toiminta-aikojen rajaamiselle luonnonarvojen suojelemiseksi ei siten ole esitetty laillisia perusteita.
Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa väitetään, että kaava ei salli lintujenpesimärauhan rikkomista. Päätöksessä ei ole täsmennetty, mihin kaavaan siinäviitataan, mutta alueella on voimassa vain Pirkanmaan maakuntakaava 2040 (vahvistettu 24.4.2019) sekä strateginen yleiskaava, jossa ei ole ottoaluetta koskevia merkintöjä. Ottoalue sijaitsee alueella, joka on maakuntakaavassa ensisijaisesti tarkoitettu maa- ja metsätalouden ja niitä tukevien elinkeinojen käyttöön. Pääosa suunnitellusta ottoalueesta osuu kallionottomerkinnän sisälle, 5 (11)
kaavamerkintä Eok, Tomimäki, Suosaarensuo, Murtomäki nro 24. Merkinnällä osoitetaan alueita, joilla sijaitsee maakunnan kiviaineshuollon kannalta merkittäviä, tutkittuja maaperän tai kallioperän kiviainesvaroja.
Suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kiviainesten ottamisedellytysten säilymiseen.
Kiviainesten ottamista suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon alueen jälkikäyttö. Toiminnan loputtua alueiden jälkikäyttö tulee sovittaa yhteen ympäröivien alueiden maankäytön kanssa. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon toiminnan liikenteelliset vaikutukset, vaikutukset lähiasutukseen sekä luonnon- luonnonja kulttuuriympäristön arvoihin. Merkintään sisältyy maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus. Alue sisältyy
osin tuulivoima-alueelle (tv2-merkintä). Alueelle on mahdollista sijoittaa viisi tai useampia voimaloita.
Lähin luonnonsuojelualue sijaitsee noin kahden kilometrin ja lähin Naturaalue noin 3,5 kilometrin päässä ottoalueesta. Ottoalueesta lähin loma-asutus sijaitsee noin 900 metrin päässä Samelusjärven rannalla Valtatie 3:n toisella puolella. Lähin mahdollisesti vakituisessa käytössä oleva asunto sijaitsee noin 1,2 kilometrin päässä ottoalueesta. Lupahakemusta varten laadittiin
helmikuussa 2022 melumittaukset. Lähimpänä sijaitsevan asuinrakennuksen luota mitattiin selvästi ohjearvot alittava melutaso. Lähimmän loma-asutuksenl uota ei kyetty havaitsemaan hakijan kiviainesten ottotoiminnasta aiheutuvaa melua. Lisäksi alueella on tehty tärinämittaus, joka osoitti, että toiminnasta ei
aiheudu haittaa lähimmälle asuinkiinteistölle.
Lupaviranomainen on perustellut päätöstään myös sillä, että yrityksiä on kohdeltava yhdenvertaisesti Hämeenkyrön alueella. Perustelu pohjautuu yhdenvertaisuusperiaatteen virheelliseen soveltamiseen. Lupamääräysten on oltava välttämättömiä, jotta lain vastainen menettely tai laissa kielletyn seurauksen syntyminen voidaan välttää. Lupamääräyksiä ei voida antaa muista
syistä. Toiminnanharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaate voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa eri toiminnoilla on yhteisvaikutuksia eikä kaikkia lupia voida myöntää samanaikaisesti hakemusten mukaisena. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta.
Toiminnan rajaamiseen liittyvää lupamääräystä on perusteltu ympäristön viihtyisyydellä täsmentämättä, mitä sillä tarkoitetaan. Toiminnan meluvaikutusalueella ei ole muita ympäristöluvanvaraisia melun lähteitä tai niiden vaikutusaluetta. Muiden ympäristöluvanvaraisten toimijoiden aiheuttamat meluvaikutukset eivät näin ollen aiheuta tarvetta rajoittaa hakijan
toiminta-aikoja, eivätkä hakijan aiheuttamat meluvaikutukset aiheuta tällä hetkellä tarvetta rajoittaa muiden ympäristöluvanvaraisten toimijoiden lupamääräyksiä.
Eläinsuojelulaissa ei ole kieltoa, jolla rajoitettaisiin alku- tai loppukesästämelua aiheuttavaa elinkeinoharjoittamista. Eläinsuojelulain (247/1996) 3 §:n
1 momentissa tarkoitettua tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle on täsmennetty eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 6 (11)14 §:ssä ja on selvää, ettei kiviaineksen ottamisen meluvaikutuksia voida objektiivisesti katsoen rinnastaa säännöksessä mainittuihin toimintoihin.
Asian käsittely ja selvittäminen hallinto-oikeudessa
Hämeenkyrön kunnan elinympäristölautakunnan lupajaosto on lausuntonaan muun muassa esittänyt, että perusteena 1.4.–15.8. kesäajan meluavan toiminnan kiellolle on luonnonympäristön (lehtohopeatäplän) huomioiminen ja lintujen pesimäajan ja soidinajan (huhti-toukokuu) turvaaminen. Lisäksitoiminnan rajoittamisessa noudatetaan yritysten yhdenmukaista kohtelua
Hämeenkyrön kunnan alueella. Kuitenkin toimintaan liittyvää kuormausta ja kuljettamista voi suorittaa vuoden ympäri ja tarvittaessa myös lauantaisin.
Valittaja on vastaselityksenään muun muassa esittänyt, että lupajaoston lausunnossa ei ole vastattu esitettyihin valitusperusteisiin vaan tyydytty tarkemmin perustelematta toteamaan, että valituksenalaista päätöstä on perusteltu lehtohopeatäplän huomioimisella, lintujen pesimä- ja soidinajalla sekä yritysten yhdenvertaisella kohtelulla. Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, miten hakemuksen mukaisen toiminnan katsotaan heikentävän lähintä tunnettua 1,2 kilometrin etäisyydellä ottoalueesta sijaitsevaa esiintymää.
Valituksen liitteenä toimitetussa melumittausraportissa on esitetty myösmelumallinnusraportti, josta käy selvästi ilmi, ettei toiminnan meluvaikutus voi ulottua 1,2 kilometrin päähän ottoalueesta. Asiassa ei varsinaisesti ole edes väitetty toiminnasta aiheutuvan pölyn leviävän 1,2 kilometrin päähän hankealueelta pohjoiseen. Hakemuksen mukaisella toiminnalla ei ole vaikutuksia lentohopeatäplän esiintymään, eikä hakemuksen hylkäämiselle
siten ole ollut laillista perustetta.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lausunnossa, sen enempää kuin valituksenalaisen päätöksen perusteluissakaan, ei ole kerrottu, mitä lintulajeja puheena olevalla määräyksellä pyritään suojelemaan, missä tällaisia lintuja on havaittu ja millaisia vaikutuksia toiminnasta on arvioitu aiheutuvan kyseisille
linnuille.
Lausunnon yhteydessä on niin ikään toimitettu esimerkinomaista
hallintokäytäntöä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tekemistä luparatkaisuista. Ratkaisuja tarkastelemalla selviää, että toiminta-aikojen rajausta kivenlouhinnalle ja murskaukselle 1.4.–15.8 käytetään kunnassa kaavamaisesti ilman, että määräyksiä on perusteltu toiminnasta tosiasiallisesti luonnonarvoille tai naapurustolle aiheutuvilla haitoilla.
Lupamääräykset on ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan annettava ainoastaan laissa kielletyn seurauksen syntymisen ehkäisemiseksi eikä lupahakemusta tule hylätä yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi, jos laissamkielletty seuraus on lupaehdoilla vältettävissä. Ympäristönsuojelulain vastaisen hallintokäytännön jatkaminen yhdenvertaisuusperiaatteeseen
vedoten on vastoin perustuslain 2 §:stä ilmenevää hallinnon
lainalaisuusperiaatetta.7 (11)
Hallinto-oikeuden ratkaisu
- Hallinto-oikeus ratkaisee asian antamatta valitusta tiedoksi julkisella kuulutuksella ja varaamatta tilaisuutta vastineen antamiseen niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee, sekä yleistä etua valvoville viranomaisille.
- Hallinto-oikeus kumoaa elinympäristölautakunnan lupajaoston päätöksen ja palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä on otettava huomioon palautuksen syyt.
Perustelut - Hallinto-oikeuden menettely
Lupaviranomainen on antanut päätöksensä kuuluttamatta hakemusta julkisesti, varaamatta asianosaisille tilaisuutta tehdä muistutuksia sekä pyytämättä lausuntoja muilta viranomaisilta. Tämän vuoksi ja hallinto-oikeuden ratkaisu huomioon ottaen enemmät kuulemiset muutoksenhakuvaiheessa ovat
ympäristönsuojelulain 196 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeisen tarpeettomia. - Asian palauttaminen
Sovellettavat säädökset ja hallintolain esityöt
Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.
Saman lain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioonasiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet.
Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.
Saman pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.
8 (11)
Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.
Saman pykälän 4 momentin mukaan toiminnan olennaista muuttamista koskeva lupahakemus on ratkaistava siten, että harkinta kattaa ne toiminnan osat, joihin olennainen muutos voi vaikuttaa ja ne ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja riskit, joita muutos voi aiheuttaa.
Ympäristönsuojelulain 49 §:n kohtien 1–5 mukaan ympäristöluvan
myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:1) terveyshaittaa;
2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;
3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta;
4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;
5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta;
Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on muun muassa kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on suojattava
oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Hallituksen esityksessä hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain
muuttamisesta (HE 72/2002) on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohessa, että hallintolain 6 §:n alkuosaan sisältyy yleinen vaatimus hallinnossa asioivien tasapuolisesta kohtelusta. Mainittu vaatimus saa merkityssisältönsä lähinnä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteesta.
Perusoikeutena yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että viranomainen soveltaa lakia tekemättä muita eroja kuin laista ilmenee. Säännös ei kuitenkaan estä tosiasiallisen tasaarvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla.
Menettelyllisenä velvoitteena vaatimus tasapuolisesta kohtelusta merkitseesitä, että hallinnossa asioiville pyritään turvaamaan yhdenvertaisetmahdollisuudet asioidensa hoitamiseen ja oikeuksiensa valvomiseen.
Tasapuolisen kohtelun merkitys korostuu silloin, kun viranomainen käyttää yksityisten oikeusasemaan tai toimintamahdollisuuksiin kohdistuvaa harkintaa. Tällöin viranomaisen on erityisesti huolehdittava siitä, että hallinnossa asioivilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä selvyyteen lakiin perustuvista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
Ratkaisutoiminnan tulee olla myös johdonmukaista siten, että harkinnan kohteena olevia tosiseikkoja arvioidaan samankaltaisissa tapauksissa samoin perustein. Säännönmukaisesta käytännöstä poikkeamisen on perustuttava
tapauksen erityislaatuun. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan estä viranomaista 9 (11) muuttamasta vakiintuneeksi muodostunutta käytäntöään sikäli kuin siihen on olemassa perusteltu syy. Tällaisia syitä voivat lainsäädännön muuttumisen ohella olla esimerkiksi tuomioistuinkäytännössä annetut aikaisemmasta käytännöstä poikkeavat ratkaisut tai kansainvälisessä oikeuskehityksessä
tapahtuneet muutokset.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
Valituksenalaisen päätöksen perusteluista ei ilmene, mitä luonnonarvoja toiminta-aikoja koskevalla rajoituksella pyritään suojelemaan, minkä lintujen pesimisaikaa turvataan taikka millä tavoin toiminta-aikojen rajoittaminen tarkemmin vähentäisi ympäristön viihtyvyyttä tai virkistysarvoja siten, että toiminta-aikoja ei olisi mahdollista laajentaa haetulla tavalla.
Ainut konkreettisemmin esitetty peruste hylkäämiselle koskee lintujen soidinajan turvaamista huhti-toukokuun aikana, mutta päätöksestä ei ilmene, minkä lintujen soitimesta on kyse ja millä perusteella lupaviranomainen on katsonut, että toiminnan laajentaminen häiritsisi niitä. Päätöksen perusteluista
ei myöskään ilmene, millä perusteella toiminta-aikojen laajentamista on pidetty kaavan vastaisena.
Ympäristönsuojelulaki ja maa-aineslaki perustuvat ajatukseen, että kullekin hankkeelle asetetaan lupamääräykset, jotka on räätälöity juuri sen hankkeen olosuhteita varten. Koska hankkeiden olosuhteet poikkeavat aina ainakin jossain määrin toisistaan, eri toiminnanharjoittajat tai saman toiminnanharjoittajan eri hankkeet eivät koskaan voi olla täysin yhdenvertaisessa asemassa. Tästä seuraa, että lupajaosto ei voi laillisesti tehdäsellaista yleistä linjausta, että louhinta- ja murskaustoiminta ei ole sallittua
Hämeenkyrön kunnan alueella 1.4.–15.8., vaan sen on jokaisen hankkeen kohdalla tapauskohtaisesti arvioitava, onko toiminnan kieltäminen kesänajaksi tarpeen juuri sen hankkeen osalta ja kuinka pitkä mahdollisen kesätauon on sen hankkeen kohdalla oltava.
Edellä esitetyn perusteella lupajaoston päätöstä ei ole perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla, ja se perustuu virheelliseen lain soveltamiseen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että luvan hakija on valitusvaiheessa toimittanut hallinto-oikeudelle sellaista selvitystä, jota ei ollut toimitettu lupajaostolle,hallinto-oikeus kumoaa lupajaoston päätöksen ja palauttaa asian uudelleen
käsiteltäväksi.
Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että ympäristöluvan muuttamista koskevasta hakemuksesta on tiedotettava samoin kuin uutta toimintaa koskevasta hakemuksesta. Tästä pääsäännöstä voidaan ympäristönsuojelulain 96 §:n1 momentin 4 kohdan mukaisesti poiketa, jos asia on merkitykseltään niin vähäinen tai laadultaan sellainen, että tieto voidaan antaa muulla tavoin tai jos asia vaikuttaa ainoastaan hakijan oikeuteen tai etuun.
Tässä tapauksessa vuosittaisiin toiminta-aikoihin on haettu muutosta siten, että kesätauko 1.4.–15.8. supistettaisiin ajaksi 1.7.–31.7. eli 4,5 kuukaudesta 10 (11) ku ukauteen. Hallinto-oikeus katsoo, että näin merkittävä muutos ei olemerkitykseltään vähäinen tai laadultaan sellainen, että tieto olisi voitu antaa muulla tavoin. Koska aikaisempien lupien perusteella näyttää siltä, että
naapurit kokevat toiminnasta aiheutuvan ainakin jonkinlaista haittaa, ei kyse myöskään ole sellaisesta asiasta, joka vaikuttaisi ainoastaan hakijan oikeuteen tai etuun. Asiassa siten ei ole ollut kysymys ympäristönsuojelulain 96 § 1 momentin 4 kohdasta tarkoitetusta tilanteesta. Kun vielä otetaan huomioon saman pykälän 3 momentti hallinto-oikeus katsoo, että kunnassa on tapahtunut kuulemisvirhe. Asia on tästäkin syystä palautettava.
Lupajaoston tulee, mikäli luvan hakija haluaa hakemustaan jatkaa, tiedottaa hakemuksesta ympäristönsuojelulain 44 §:n mukaisesti ja ratkaista asia kokonaan uudelleen ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain säännösten mukaisesti
Julkinen kuulutus
Päätös on annettu julkisella kuulutuksella.
Päätöksestä ilmoittaminen
Hämeenkyrön kunnanhallituksen on viipymättä julkaistava tieto tätä päätöstä koskevasta kuulutuksesta kuntalain 108 §:n mukaisesti. Tiedon kuulutuksen julkaisemisesta tulee olla nähtävillä vähintään sen ajan, jonka kuluessa päätökseen saa hakea muutosta.
Muutoksenhaku
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituskirjelmäon toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa hallintooikeuden päätöksen tiedoksisaannista eli viimeistään 26.6.2024.
Valitusosoitus on liitteenä HallJK (01.20).
Hallinto-oikeuden kokoonpano
Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Sinikka
Kangasmaa ja Patrick Sahlström sekä luonnontieteiden alan hallintooikeustuomari Merilin Vartia.
Esittelijä Mia Koski-Träskvik
Tämä päätös on sähköisesti varmennettu hallinto-oikeuden
asianhallintajärjestelmässä.11 (11)
Jakelu
Päätös maksutta Hämeen Kuljetus Oy
Prosessiosoite:
Borenius Asianajotoimisto Oy
Asianajaja
Jäljennös maksutta Hämeenkyrön kunnan elinympäristölautakunnan lupajaosto
Hämeenkyrön kunnan terveydensuojeluviranomainen
Hämeenkyrön kunnanhallitus
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus /
Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto /
Ympäristölupavastuualue
Suomen ympäristökeskus
Tuomioistuimen yhteystiedot
Vaasan hallinto-oikeus
Korsholmanpuistikko 43, 4 krs (PL 204), 65101 Vaasa
Sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi
***
Lähde: Hämeenkyrön kunta, lupajaoston pöytäkirjat, Vaasan hallinto-oikeuden päätökset
KUVA: ERKKI KOVALAINEN
Hämeen Kuljetuksen paikka sijaitsee kuvassa vasemmalla muutaman kilomertin päässä ohitusväylän pohjoispuolella. Hanhijärvi tulee kolmostien alapuolelle etelään | KUVA: ERKKI KOVALAINEN
Hämeenkyrön ja lähikuntien puolueeton verkomedia
Erkki Kovalainen Hämeenkyrö
timinsanomat.wordpress.com 